Väsymys alkoi olla ihan käsinkosketeltavaa ja huomasin myös PikkuMyy-vaihteen astuvan pikkuhiljaa esiin. Nimittäin lievän, eikä niin sievän ärtymyksen siitä, etteivät asiat edenneetkään yhtä nopeasti, millä vauhdilla nukkumatti minua lähestyi.
Narikka oli mielestäni liian hidas. Oma takkini löytyi helposti, mutta kaikkien muiden ei. Itselläni taas olivat saapikkaat hukassa ja niitä metsästettiin yhdessä tuumin. Äh.
Vihdoin saapikkaat löytyivät, mutta en alkanut niitä enää edes vaihtaa, vaan sipsuttelin korkkareissani ulos tupakalle odottamaan muuta porukkaa. Olisi kannattanut jättää sekin tupakka sytyttämättä! Väsymys ja humalatila + tupakka eivät olleetkaan mikään hyvä yhdistelmä, päässäni pyöri ja huono olo iski ?
Onneksi muukin seurue vihdoin sain itsensä ulos baarista, tumppasin ja lähdimme suunnistamaan kohti Marilynin kotia. Onneksi en itse ollut kärpäsenä katossa, siis lintuna taivaalla näkemässä kokonaisuutta, sillä ymmärsin siinäkin olotilassa ajatella, että voi härreguud, mikä seurue….
Naiset yrittivät sipsuttaa korkkareillaan, melko huonolla menestyksellä. Kaikki vetelivät enemmän tai vähemmän zik-zakia ja juttelu oli enemmänkin älämölöä! Kaiken kruunasi yhteislaulu, jonka tietysti kanttori keksi aloittaa…
Camilla
Soita 0700-10333, valitse 3 ja sen jälkeen minut numerolla 256. Tarkista hintatiedot www.puhelinseksi24.fi
Muita postauksiani pääset selailemaan helpoiten täältä
Leave a Reply