Minä, Sitäsuntätä, Teinijuttuja

TEINI-IÄN LIFTARIHULLUUTTA

Kirjoitin edellisessä postauksessani ystäväni viime viikonlopun vierailusta ja muinaisista teiniajan hullutuksista, joita muistelimme. Yksi niistä oli liftaaminen. Minä olin kauhusta kankeana koko ajatuksesta, enkä muistaakseni koskaan ole liftannut yksin, mutta tämä ystäväni on tehnyt vaikka kuinka pitkiä reissuja peukalokyydillä!

Ja muistia kun kaivelen, niin olenpa sittenkin ollut yksinäni peukku pystyssä ainakin kerran. Hävetti, mutta helpotti, kun pysähtyneen auton kuskinpaikalla istui oma serkkuni ?

Meillä molemmilla oli näissä liftauksissa kyllä joku suojelusenkeli mukana. Mitään kauhukertomuksia niistä ei kerrottavana ole, onneksi, mutta yhden kerran oli melko liki…

Autossa oli kuskin ja apukuskin lisäksi takapenkillä 2 tai 3 nuorta miestä, plus me kaksi – sylissä taisimme istua. Asuimme ystäväni kanssa samalla suunnalla, mutta keskustasta tullessa niin, että hän jäi ensin kyydistä pois. Minä ja nuo miehet jatkoimme matkaa ja muistan, että miesten jutut muuttuivat levottomammiksi. En missään nimessä halunnut ajattaa heitä kotiportille, joten pyysin jättämään bussipysäkille, josta oli kyllä inhottavan pimeä reitti kotiin.

Viimeisessä ylämäessä ennen pysäkkiä takapenkin porukka alkoi yllyttää kuskia painamaan kaasua ja ohittamaan koko pysäkki. Myös apukuski liittyy tähän kuoroon ja silloin vatsassani vähän jo väänsi. Juttelin kuskille yrittäen pitää hänet järjen puolella ja onnistuin, auto pysähtyi pysäkille.

Mutta autosta poistuminen ei ollutkaan mitenkään sujuvaa. Takapenkin porukka jatkoi kuskin yllätystä ja piti minusta kiinni.  Yritin ujuttaa itseäni ulos, mutta aina oli joku käsi kiinni ja toinen piti ovea kiinni ja käski kuskia lähtemään.

Tunnustan, että siinä kohtaa todella kadutti koko liftaaminen ja pelottikin jo se, miten tässä mahtaa käydä. ONNEKSI kuski piti järjen päässään, pysyi pysäkillä ja lopulta käski muiden lopettaa hulluttelunsa ja päästämään minut kotiin.

Kotiin kävelin (tai juoksin) sysipimeän metsän kautta, etteivät vaan olisi minua nähneet, jos olisivatkin päättäneet kääntyä ympäri. Sekin pelotti, mutta siinä kohtaa vähemmän ?

Tämä taisi olla viimeinen liftausreissuni – siitä siis ainakin opin jotain!

Camilla

Soita 0700-10333, valitse 3 ja sen jälkeen minut numerolla 256. Tarkista hintatiedot  www.puhelinseksi24.fi 

Muita postauksiani pääset selailemaan helpoiten täältä

Leave a Reply