PIKKUJOULUJEN AAMUPANOT

Pikkujoulujen jälkeisenä aamuna nukuttiin Miken kanssa pitkään, oikeastaan miltei pommiin. Yhteiskuljetuksen lähtöön ei ollut enää puolta tuntiakaan, kun havahduin tuvan puolelta kuuluviin ääniin. Porukka pakkasi tavaroitaan ja ne, jotka kykenivät, söivät aamupalaansa edellisen illan tapahtumia kerraten. Tuntui olleen melko tapahtumarikasta, jos sen naurunpyrskähdysten ja hihityksen määrästä voi päätellä!

Ajattelin nousta pikimmiten ylös, vaikka pää painoi tuhat kiloa. Jysäri tuntui olevan melkoinen! Enpä noussutkaan, sillä Mike oli kietonut jalkansa ja peittonsa jotenkin kummallisen taidokkaasti ympärilleni.

Kolmas jalka oli ainakin hereillä. Kivikova kalu painoi pakaraani vasten ja ihan selvästi se sykki! Kuuma aalto käväisi alapäässäni, mutta työnsin sen mielestäni. Pakko nousta, nyt on jo kiire. Samalla myös Mike alkoi heräillä ja tottakai tajusi heti, mitä pikkuveikalla oli mielessään, eikä aikonutkaan päästää mua pois peiton alta.

Sormet tutkivat pilluni kosteutta. Ei huolta, se oli jo aivan märkä! Edelleen selkä Mikeä päin otin kalusta kiinni, nostin jalkaani ja aloin ohjata sitä kohti kosteaa reikääni.

Mike otti ohjat käsiinsä ja auttoi tien löytämisessä. Hitaasti hän työnsi kaluaan syvemmälle ja syvemmälle sisääni, enkä voinut olla ähkäisemättä nautinnosta, kun se oli kokonaan sisällä. Jos vaan mahdollista, se tuntui sisälläni vielä edellisyötä paremmalta!

Mike aloitti rytmikkäät työnnöt. Tuntui taivaalliselta, mutta yritin olla ääntelemättä sen enempää, muu väkihän oli ihan huoneen oven takana. Sitten joku koputti oveen ja kysyi, olenko hereillä. ”Juu, tulen ihan kohta”, sanoin ja yritin kuulostaa jokseenkin normaalilta.

Mike kiihdytti tahtiaan ja läähätti korvaani. Sänkykin tietysti jo natisi. Multa meinasi taju mennä, niin ihanalta se tuntui. Alapääni nytki, ja sitä teki pian Miken alapääkin kalun tyhjentäessä itseään pakaroilleni.

Jollain saveteilla siinä sitten pikapikaa itsemme putsattiin, puettiin ja pakattiin. Minuuttia vaille bussin lähdön pääsimme ulos huoneesta. Ja niin, että kaikki taisivat edelleen luulla minun yöpyneen siellä yksin ? Huh, mitkä pikkujoulut ja mikä aamu!

Näihin tunnelmiin….Camilla

Muita postauksiani pääset selailemaan helpoiten täältä