KESÄMUISTOJA KUSIAISTEN KESKELTÄ

Ainakin tällä laidalla Suomea on ollut ihan järkyttävä talvi. Siis ”talvi”. Mustaa, vettä, myrskyä, mustaa, vettä, myrskyä, sitä on tämä talvi ollut. Vähemmästäkin sitä yrittää siirtää ajatuksiaan johonkin mukavampaan – eli kesään ja valoon…mutta mistä ihmeestä mieleeni tuli muisto kusiaisista jostain noin sadan vuoden takaa!

Vietin silloin ensimmäistä kesää silloisen poikakaverini kanssa ja olimme vierailemassa hänen sukulaistensa luona ”melkein maalla”. Oli kaunis kesäpäivä ja lähdimme läheiselle niitylle ihastelemaan siellä upeita olevia, juuri auenneita kukkia.

Oliko se sitten helle vai nuoruus, mutta äkkiäkös siinä alkoivat sopivan tilaisuuden tullen hormonit hyrrätä. Olimme riittävän kaukana ihmisistä ja teistä, ja ympärillä kasvoi sopivan pitkää heinää….eli eikun hommiin ?

Helteestä huolimatta meillä oli sentään jotain sopivaa vaateriepua laittaa maahan alleni. Minä selälleni siihen ja tuumasta toimeen. Emme ehtineet kovinkaan kauaa touhuta, kun meikäläinen pomppasi kiljuen pystyyn. Sattui, kirveli ja poltti joka paikasta, jopa SIELTÄ!!!

Olimmeko fiksuna valinneet nokkospuskan lemmenpaikaksemme? Ei, vaan kusiaispolun! Niitä vilisti pitkin reisiäni ja kusiaisia nypittiin myös vähistä vaatteista, jotka puettiin pikaisesti takaisin päälle. Se siitä sitten…

Nyt naurattaa, mutta silloin ei naurattanut! Polttiaisia nimensä veroisesti perkeleet ? Seuraavana yönäkään en saanut nukuttua, niin arkoihin paikkoihin olivat mokomat iskeneet. Äh.

Se jäi elämäni ensimmäiseksi ja viimeiseksi Luonnon helmassa -kokeilukseni. Niin mieleenpainuvat muistot tästä yrityksestä jäi ? Onko sulla samantyyppisiä kokemuksia? Kerropa niistä, että saadaan muistella ja nauraa niille yhdessä ?

Camilla

Soita 0700-10333, valitse 3 ja sen jälkeen minut numerolla 256. Tarkista hintatiedot  www.puhelinseksi24.fi 

Muita postauksiani pääset selailemaan helpoiten täältä